Kuokkamiehen polulla
Harjuilla kulkevien polkujen ikää on vaikea arvailla, mutta useimmat ovat palvelleet jo satoja vuosia ja kuluneet siksi muuta maastoa alemmaksi. Poluille syntyvä humus litistyy tiiviiksi. Osa poluista/metsäteistä, kuten tämä, on tehty aikoinaan puiden korjaamisen takia, että kuormatun hevosen kanssa on päästy liikkumaan jyrkässä maastossa. Tätä tietä on tehty 1950-luvulla.
Ennen traktorin kauhojen aikaa tiet tehtiin kuokalla harjun kylkeen. Mikäli kivisyys on ollut vähäistä, tekijä on päässyt kohtuullisella hikipisaroiden määrällä. Mutta kivikkoisessa maastossa, kuten tässä, työ on ollut tosi hankalaa. Tässä kohtaa harjussa on sisälläkin runsaasti kiviä. Jääkauden sulamisvaiheessa, kun jäätikköjoen vesi virtasi voimakkaasti, syntyi kivikerroksia ja jään kappaleita hautautui joukkoon. Myöhemmin jään kappaleet romahtivat suppamaastoksi. Kivet vierivät supparinteissä helposti, sillä muinaisrantojen voimat eivät ole rinteitä välttämättä paljon tasoitelleet ja kaltevuus on suuri.
Polun vasemmassa reunassa voi nähdä männyillä syvän paalujuuren, jolla puu kiinnittyy maahan kuohkeassa maassa. Paalujuuren ansiosta männyt kestävät myrskyjä kuusia paremmin. Lapin männyillä paalu puuttuu, koska syvä routa estää juurta kasvamasta.
Latumajan luontopolku 1984
Kuokkamiehen polulla aiheinen rasti on sijainnut alkuperäisellä luontopolulla samoilla paikoilla. Rastin numero oli 6.