Suppalammen rannalla
Suppia syntyi, kun jääkauden sulamisvaiheessa mannerjäätiköstä irronneita lohkareita hautautui pitkiksi ajoiksi soraan ja hiekkaan ja ilmaston lämmetessä jäälohkare suli. Lohkareen päällä ollut aines romahti alas ja syntyi kuoppa eli suppa. Hämeessa suppia kutsutaan myös lukoiksi. Suppalampia syntyy, kun supan pohjalle kertyy vettä sadevesistä ja ympäristöstä valumalla ja/tai pohjavedestä.
Tämä suppalampi on n. 85 m nykyisen merenpinnan yläpuolella. Lampi erottui suuresta tasankojärvestä omaksi vedekseen Tanskan salmien syntymisen aikoihin, kun vedenpinta laski ja Litorina-merivaihe alkoi, n. 5800 eaa jälkeen. Tähän suppalampeen vettä tulee myös pohjavedestä eli lammen pohjassa on lähteitä.
Tällä alueella on useita soistuneita suppalampia. Soistumiskehitys on edennyt rantojen umpeenkasvamisen kautta. Kuolleista kasveista syntyy lammen pohjan hapettomissa ja kosteissa oloissa turvetta. Vesikasvit, kuten lumpeet ja ulpukat nopeuttavat umpeenkasvua ja turpeen muodostumista.
Suppalampien reunoilla on kehittynyt rahkasammalista, tupasvillasta ja suovarvuista mättäinen kasvillisuus, joka jo kantaa kulkijaa. Suokasvillisuus on ryöminyt myös kivennäismaalle: siellä vallitsevat suopursut ja juolukat.
Latumajan luontopolku 1984
Suppalampia koskeva rastipaikka on sijainnut alkuperäisellä luontopolulla samoilla paikoilla.