Muinaiskalastajan maisemia
Varhaisimmat jääkauden jälkeiset Suomea asuttaneet kivikauden ihmiset olivat metsästäjä-keräilijäkansaa. Tämän luontopolun alueet ovat olleet otollisia kalastukselle. Metsän takana on Puujoen tasanko. Puujoen tilalla on kivikaudella ollut leveä lahti, joka on ulottunut n. 10 metriä nykyvedenpintaa ylemmäksi. Matalavetiset lahdet ovat olleet hyviä kalastuspaikkoja. Myös suuresta tasankojärvestä erottuneissa suppalammissa, kuten edessä näkyvissä Someronlammissa on ollut kaloja. Kalastuksessa käytettiin verkkoja, kasvikuituisia niinisiä. Kalan ohella syötiin mm. vesipähkinää, Suomen ensimmäistä arveltua viljelykasvia.
Muinaisten kalastajien istuessa iltanuotiollaan maisema oli ratkaisevasti erilainen nykyiseen verrattuna. Ilmasto oli nykyistä lämpimämpi. Kuusi puuttui kokonaan. Se levisi maahamme vasta n. 2000 eaa. Tällä paikalla kasvoi mäntyjä, koivuja, leppiä ja pähkinäpensaita.
Myöhemmin Puujoki on ollut tärkeä liikenneväylä, sillä ensimmäiset Salpausselän kulkijat, idän kauppiaat, sotilaat ja hallintomiehet, saattoivat vaihtaa raskaan maamatkan kevyempään vesi- tai jäämatkaan Hämeen keskuksia tavoitellessaan.
Latumajan luontopolku 1984
Muinaiskalastajan maisemia koskeva rastipaikka on sijainnut alkuperäisellä luontopolulla samoilla paikoilla. Rasti on ollut silloin numeroltaan 4.